3.8K
Downloads
13
Episodes
Nyt haastatellaan läpi taiteilijat ja tieteilijät näyttelijän eläytymiskyvyistä, peilisoluista, kirkkodraaman historiasta ja hyvästä käsikirjoituksesta aina tulevaisuuden teatteriteknologian mahdollisuuksiin ja lavastuksen värisuunnitteluun asti. Podcast kaikille, jotka haluavat oppia lisää niin yksinkertaisista kuin haastavimmista teatteriaiheista.
Episodes
Wednesday Apr 15, 2020
Wednesday Apr 15, 2020
Riitta: Osalla ihmisistä on jo etukäteen paremmat valmiudet (peilaantumiseen)
Martti: Onks se valmius-- mitä se tarkottaa niinku solutasolla?
00:30 Mitä peilisolut ovat? Mitä ne tekevät?
02:20 Vähenevätkö peilisolut kasvun myötä?
04:15 Marttia kiinnostaa, pystyykö näitä soluja aktivoimaan
05:20 "Kaikkihan mitä me tehdään muovaa meidän aivoja"
06:30 Aivojen harjoittaminen
07:00 Erityisherkkyydestä, HSP: 20% väestöstä ei ole "erityistä"
08:52 Peilautumisen ja erityisherkkyyden erot
10:10 Martin mielestä näyttelijän matkimiskyvyssä on oltava mukana myös empatiaa
11:20 Riitta selittää näyttelijän matkimisen tieteellisesti
12:05 Motoriikka on keskeistä kaikelle kognitiolle
12:40 Näyttelijän ruumis työkaluna
15:30 Erityisherkkyystesti
24:40 Peilisynestesian pohjustus, väkivaltaelokuvat
27:15 Hyperkonnektiviteetti
28:05 "Jos mä nään, että toisen ihmisen kättä kosketetaan, niin mun oma tuntoaivokuori aktivoituu"
28:40 Hyperpeilautuminen, ystävän huonon mielen tunnistaminen
29:30 Aistiminen on karkeasti kahden asian summa: ärsykket ja omat skeemat, "muistot"
29:55 Beholder's share: "mikään taideteos ei oo täydellinen ilman sen katsojan aistimuksellista ja emotionaalista osallistumista"
31:10 Globaali, kollektiivinen tunnemuisti DNA:ssa?
32:40 Yleisön kollektiivinen reagointi esityksissä
34:05 Sosiaalinen vuorovikutuw ei ole pingispeli, vaan pussijuoksu
35:00 Evoluutiobiologiset reagointitavat, pelko
33:35 Martin evoluutiobiologiset pelot
37:15 "Se että mua pelottaa vedessä uidessa, se voi olla sen pikkueliön muisti, että
voi, minut syödään!"
38:00 Skeemat ja yleisön katsojakokemus
41:10 Empaattisuuden neljjä osaa
44:04 Psykopaatit ja empatian puute,
45:08 Ääriolosuhteiden vaikutus itseen, siinä näytteleminen
46:50 Liskoaivot ovat vanhentunut käsitys
47:15 Psykopaatit ja Denis Diderotin ajatuksia hyvästä näyttelijästä
49:00 Näyttelijän tulee olla sosiaalisesti kyvykäs
49:55 Näyttelijän aivokuvantaminen
50:35 Kun rooli jää päälle, aivokuvan näkökulmasta
Wednesday Apr 08, 2020
Wednesday Apr 08, 2020
Peter: Lapsuuteni leikki on nykyään rakastamani ammatti.
01:00 Peterin tausta ja pienoismallijäljennökset 02:00 Mikä Peteriä lavastamisessa eniten kiehtoo? 02:50 Suurmusikaalien lavastuksiin usein panostetaan niin paljon 06:13 Symboliikka lavaelementeissä 10:00 Peterin analyysi Dear Evan Hansenin lavastuksesta 11:19 David Korins, sekä sininen-oranssi -rant, ledit 17:45 Primitiiviset reagoinnit väreihin: sininen jää turvallinen limenvihreä myrkky epäturvallinen 19:15 Kulttuuri muokkaa värejä 20:15 Ylijumalayhtiö Pantonen värit 23:47 Väriassosiaatiopeli myös kuulijoille 31:44 "Tietyillä lavastajilla on aina tätä väriä" -arvoitus ratkeaa 33:00 Mustan kankaan vaikutus tilaan 35:52 Eri materiaalien käyttö: kivi onkin styroksia. Materiaalien liikkuvuus ja uusiokäyttö. 39:10 Musikaalit kansansatuina, niiden "yksinkertaisuus" 43:30 Ensemblen hallinta, ryhmäkohtaukset 47:10 "Musikaalit ovat vain ylimenot", eli tekninen onnistuminen 48:00 HKT:n Pienen Merenneidon tekniikka 51:50 Tekninen teatteri on sekuntipeliä 52:15 Näyttelijän ja lavastuksen suhde 56:40 Musikaalien suunnittelu ja tekijänoikeudet 57:50 Vastavärit ja yleisön huomion kiinnittäminen 59:50 Valvonta ja viritykset: Broadway vs. Suomen musikaalit 01:05:00 Peter Ahlqvistin vinkit teatterisyksylle 1:06:55 Replicat ja non-replicat 1:08:45 Miksi musikaalit tulee Suomeen "myöhässä"
Wednesday Apr 01, 2020
Wednesday Apr 01, 2020
(Lapsuudessa ymmärsin, että) ohjaajat oli joko sellasia, joista tykättiin--
heillä oli ikään kuin jotain salaista tietoa. Tai siltä tuntu:jotain
hieroglyfejä ratkaistavana ja että ohjaaja tuntee
maailman syntyjen salat. Tai sitten niitä inhottiin sydämen pohjalta. Se
tuntu siis ylimaalliselta ammatilta.
Sisällys
01:20 Puhutaan Laurin lapsuuden näyttelijyyshaaveesta
03:30 Milloin Laurilla loksahti ohjaajuus kohdalleen?
06:03 Puhutaan post- ja pre-traumaattisesta Kallion lukion -stressireaktiosta
07:10 Laurin teatterihommat Steiner-lukiossa ja sitten teatteri Rujossa
09:20 Rosanna kertoo omasta lukion teatteridiplomistaan
13:20 Miten ohjaaja kiinnittää yleisön huomion oikeisiin pisteisiin?
14:15 Teatteri on ainoa paikka jossa ei tarvitse olla Minä itse + harjoitusprosessi
16:30 Ohjaajan ohjaaminen ja "tarjoamisen" ero
19:00 Traumoilla tai absurdeilla ohjeilla ohjaaminen
22:10 Kun keskustellaan ja näyttämöllä ei tapahdu mitään
25:00 Ohjaaminen on esimies/nainen/henkilöasema
35:20 Anarkismi "ennen Teatterikorkeakoulua"
37:15 Lauri ei halua olla boomeri, toksinen teatteri
41:40 Author-ihanne/Nero-kulttuuri
47:40 Laurin ajatuksia Turkan ja Parviaisen perinnöstä
55:00 Kun Turkalle ei osattu sanoa ei
57:20 Laurin ajatuksia teatterin tulkinnasta ja kritiikistä
01:05:00 Mitä näyttelijät tarvitsevat ohjaajalta
01:14:48 Happiness Hangover
1:19:40 Laurin terveiset kuulijoille, jotka haluavat ohjaajiksi